Pari vuotta sitten julkaistu, korkeakoulutasolla toteutettu laaja tutkimus liikenteestä osoitti yksiselitteisesti henkilöauton olevan Suomen kaltaisessa,
harvaan asutussa maassa ylivoimaisesti paras ja taloudellisin liikkumismuoto. Järkeviä ja käytännöllisiä vaihtoehtoja on tarjolla vain suurimmissa asutuskeskuksissa. Julkisessa keskustelussa tämä kiistaton tosiasia näkyy unohtuneen täysin, ja sekä autotekniikan asiantuntijat että alan lehdistö ja varsinkin
poliittisten päätösten tekijät tuntuvat vieraantuneen arkitodellisuudesta.
Viime aikoina keskustelu on painottunut autojen tekniseen, osin futuristiseen kehitykseen. Aiheina ovat olleet vaihtoehtoiset polttoaineet, uudet energiatehokkaat moottorityypit, downsizing, sähkö- ja jopa robottiautot. Tosiasiassa sekä autokanta että liikenneväylät ovat rapistumassa käsiin. Kehä I:n sisäpuolella ja keskustan parkkihalleissa tilannetta voi kuitenkin olla vaikea tiedostaa. Vuoden 2008 jälkeen sekä liikenteessä olevien että romutettavien autojen
keski-ikä on ollut jyrkässä nousussa. Yli 30 vuotta vanhat autot jokapäiväisessä liikenteessä eivät ole harvinaisuuksia etenkään maaseudulla. Esimerkiksi
Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Lapissa rekisterissä olevien autojen keski-ikä lähentelee kuuttatoista vuotta. Usein ajokortin saaneen nuoren ensimmäinen
käyttöauto on vuosia kuljettajaansa vanhempi.
Autokantamme on tekniikaltaan vanhentunutta niin liikenneturvallisuuden, polttoainetalouden kuin käyttömukavuudenkin suhteen. Vielä runsas vuosikymmen
sitten saatoimme Venäjälle tai Baltian maihin matkustaessamme katsella säälien sikäläistä autokalustoa ja tiestön kuntoa. Nyt palatessamme
näistä maista huomaamme urautuneet, paikatut ja reikiintyneet tiet ja ikääntyneen ajoneuvokaluston omassa maassamme. Asfaltti- ja öljysorateiden
palauttaminen takaisin sorateiksi on jo jossain päin maata alkanut.
Äkkiä ajatellen tilanne saattaa tuntua varaosakauppaa elinkeinonaan harjoittavien yritysten edun mukaiselta. Tilanne on kuitenkin päinvastainen.
Jos käytössä olevien autojen myyntiarvo riippuu siitä, onko polttoainetankki myytäessä täysi vai tyhjä ja kuinka monta milliä renkaissa on vielä kulutuspintaa
jäljellä, ei niiden liikennekunnossa pitäminen ole enää isoa liiketoimintaa. Suomessa varaosakaupan toimintaolosuhteet ovat hyvin vaikeat
– joudummehan pitämään yllä varaosavarastoja vähintään neljällä eri vuosikymmenellä valmistettuihin autoihin. Pieni autokantamme on lisäksi merkkija
tyyppikirjavuudeltaan suhteellisesti maailmanennätysluokkaa.
Kun tulevana vuonna pääsemme jälleen valitsemaan päättäjiä eduskuntaan, kannattaa huomio kiinnittää liikenne- ja ajoneuvopolitiikkaan. Jo nyt
tiedämme, että autoilu tulee kallistumaan taas kerran ajoneuvo- ja polttoaineverotuksen takia. Ellei mitään korjaavia toimenpiteitä tehdä, jatkuu autokantamme
rapistuminen ja uusien autojen myynnin hyytyminen edelleen. Varaosa- ja lisävarustekauppa sekä autojen korjaustoiminta elää vaikeaa
pysähtyneisyyden aikaa. Nyt on kuitenkin oikea aika valmistua patoutuneen kysynnän tyydyttämiseen ja kilpailukyvyn säilyttämiseen tulevaisuudessa.
Sateen jälkeen tulee aina pouta!
Jouni Vainikka
Markkinointipäällikkö
